Myöhäisellä illalla me sitten lopulta kotiuduimme, selvittyämme karmaisevan pimeästä matkasta liukkaalla ja mutkikkaalla tiellä. Hiippailimme mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomasti omaan huoneeseemme samalla, kun lapaslaumamme keskittyi kauppakassien purkamiseen. Ja tärkeinhän siis aivan ensin - eli nimet vaaveleillemme. Jos joku ei sitä vielä tiedä, niin perheessämme nimillä on hurjasti väliä - oltiin sitten ihmisiä tai lemmikkejä (tai tietokoneita, kännyköitä, kyniä ... mutta en taida laittaa teidän päitä ihan liian pyörälle, joten palataanpa rottamaailmaan nyt). Joten ihastuttava sileäkarvainen musta vauveliinimme sai kotinimekseen Lesem Simcha, lyhyesti siis Simcha. Ja sininen kiharalammas nimettiin Bereket Hodiyaksi, jota kutsumme siis Hodiyaksi, Hodiksi tai Hodiliiniksi, kuten tuo nimi minun suussani lähti sitten vääntymään. Joten, sipaisu öljyä turkkiin ja siunauksien kera vaavit saivat nimensä ja olivat valmiita aloittamaan elämän kodissamme.
 |
| Hodiya 'adoptiotyttären' niskassa |
Elämä täällä lähti liikkeelle vauhdikkaasti. Simcha kiertää häkkiä ympäri katonrajassa roikkuen vauhdilla 10m/s vähintäänkin. Sitten se epeli keksi että katossakin voi roikkua ja juosta ja vaikka mitä. Joten aloimme miettiä että että saatiinkos me apinan poikasia vai rotteja, etenkin Simchan kohdalla. Hodiya sen sijaan vaikuttaa väliin hiireltä ja sitten liikkumiseltaan gerbiiliä - ihan oikeasti! Se pomppii takajalkojen varassa, nousee yläruumis koholle tutkimaan maailmaa ja syöksähtelee eivan niinkuin gerbiiliäiset tuppaavat tekemään! Jos sitä sitten luottaisi tuohon Elinaan ja uskoisi että nämä ovat rottia - aavistuksen omituisia sellaisia, mutta se nyt on enemmän sääntö kuin poikkeus meidän talossamme.
 |
| Simcha tutkii maailmaa ... |
Ja sitten oli edessä se tärkein vaihe eli kotiuttaminen ja tutustuttaminen noihin aikuisiin. Ensin me laitettiin pikkuruiset isoon kanihäkkiin, jossa ei tietenkään nyt ollut kania - mutta oli verkkovahvistukset etteivät vaavit tule sieltä läpi. Sillä välin kun Simcha apinoi oli aikuisilla rottimeilla omassa tilassaan haisteltavana pieni pyyhe jonka vauvat oli pissineet kotimatkalla. Vastaavasti vaavit saivat isojen hajuja riipparin muodossa kanihäkkiin. Kun aikuiset olivat nuuskineet ja pissineet ja makoilleet vauvojen hajuisen pyyhkeen jokseenkin perusteellisesti ajattelimme että olisi turvallista laittaa aikuiset hetkeksi pikkuvipattajien seuraan. Hetken se sujui jokseenkin odotetusti, eli isot nuuski ja räpelsi pienet läpi ja sitten pikkuiset nuuskutti isojen peput. Ja sitten alkoi se hiukan odottamaton systeemi - Rari sai jonkun ihmeellisen paniikkikohtauksen ja teki kaikkensa murtautuakseen häkistä ulos. Se ryntäsi kanihäkin kulmaan ja katonrajaan yrittäen liki hysteerisesti nakertaa metallitankoja poikki! Shiri ei paljoa välittänyt pikkuisista, mutta ehkä se oli normaalia koska ne oli uudessa häkissä joka ei ollut aikuisten reviiriä. Ronia sen sijaan ryhtyi jokseenkin hoivaviettiseksi ja pikkuiset saivat tehopesun. Sen jälkeen me nostettiin isot pois takaisin omaan kotiin ja pikkuiset jäi isompaan häkkiin. Rarikin rauhottui kun pääsi mamin syliin silitettäväksi ja pusutettavaksi.
Kaikki meni jonkin aikaa loistavasti, kunnes Simcha (musta vauva) keksi että siellä on jos jonkinmoista koloa josta pääsee häkin ulkopuolelle. Joten siinä kävi sitten niin, että pikkuvipattajat vietti yönsä hamsterin häkissä :D Onneksi meillä on semmoinen häkki jossa ei tällä hetkellä ole asujaa ...
Seuraava päivä sujuikin sitten jokseenkin rauhallisesti - kierrätimme pitkin päivää nukkumakankaita pikkuisilta aikuisille ja aikuisilta pikkuisille. Toiveikkaina ajattelimme, että tämähän on helppoa - koskas me otetaan seuraavat rottimit meille asumaan? Nyt kun on kaksi sinistä ja kaksi mustaa, niin kyllähän Rarikin tarvitsisi itselleen väriparin. Ja muutenkin pidän enemmän parillisista asioista - joten kuuden rottimin lauma olisi aivan meille menevä kokoonpano näin loppupeleissä ... aluksi ... mutta ei uroksia meille ... luulisin ... tai siis, ainakaan silleen kokoaikaisesti tai jotain ... paitsi että ...
...
...
...
Vaan kuinkas SITTEN käykään - loppuuko tämä ensinkään?
 |
| Simcha & Hodiya |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti