Simcha ja Vili Vilperit

Rotat ovat siis aikamoisia nahkakuulia syntyessään. Niillä ei ole aluksi edes korvien aiheita kunnolla nähtävissä. Käpälissä varpaat (rotillahan on melkein kuin kädet, mutta peukalo puuttuu) ovat yhdessä toisiinsa ankanräpylöiden näköisesti. Viiksiä ei ole nähtävissä samoin kuin ei muutakaan karvoitusta viikkoon. Häntä josta kasvaessa tulee upean pitkä ja kätevä apuri kiipeillessä on kuin possun pikkuinen luiru ilman kiharaisuutta. Sellaisista alkaa sitten pikkuhiljaa muotoutua päivä päivältä ja viikko viikolta yhä rottamaisempia otuksia kaikkine ihanuuksineen. Ensin tulee korvat pikkuhiljaa, hetken ne näyttää liki ihmisen korvilta kunnes kasvavat ja kasvavat ja siirtyvät (toivon mukaan, muuten tulee hattukorvia tai dumboja) kohti päälakea kallon kasvaessa isommaksi. Käpälien sormia yhdistävä ihokaistale vetäytyy pikkuhiljaa ja niin rotan näppärät sormet muotoutuvat. Kaiken aikaa rottaset kasvaa ja kasvaa, vaikka sitä kasvua ei heti kauheesti huomaakkaan. Muutaman päivän kieppeillä niistä saattaa pikkuhiljaa nähdä onko pesueessa kikkuraisia rexejä vai sileäkarvaisia lapsosia, kun viiksikarvoitusta ilmestyy vähitellen. Samaa tahtia myös turkki alkaa näkyä ja siinä vaiheessa saattoi jo hyvinkin luotettavasti lähteä arvailemaan millaisia rotista tulee isoina. Myös sukupuolen saattoi päätellä luotettavasti, vaikka itse asiassa rottavauvoilla sen näkee jo muutaman päivän ikäisistä. Rottapojilla kun ne pallit ovat ihan järkyttävän kokoiset liki alusta saakka! (Tästä syystä olenkin sanonut alusta asti, että minen halua meille sitten yhtään ainoata poikaa. Ne pallit on oikeasti ihan kamalat!”)

Nahkakuula-Nakkeloiset kuvattavina.
Eikö olekkin aivan mielettömän pieniä ja suloisia ja söpöjä!

Isot pallit kehittymässä. Aika nopeasti sen oppi näkemään.
Viiksistä näkyy jo että tässä on sileäkarvainen rotta. Korvat taitavat jäädä dumbokorviksi.

Tässä on  silmät pikkuhiljaa avautumassa.
Korvamerkki näkyykin jo, ei tule hattukorvaa vaan ihan oikea dumborotta.

Aivan mieletön rumba oli valokuvata pikkuruisia päivittäin. Se tosin ei oo mikään välttämättömyys edes sijoitustapauksissa, jollainen mekin ollaan. Mutta uteliaisuudesta ystäväni halusi tietää miten vaavit kasvavat ja miten meiltä sujuu niiden luokitteleminen karvoituksen ja sukupuolen mukaan. Oli se hilpeää, kun yhtenä päivänä saimme kasaan viisi kikkuraista poikaa ja vastaavasti seuraavana päivänä vain pari kikkuraa poikaa. Tietenkin tilanne helpotti pikkuhiljaa kun vaavit kasvoivat isommiksi ja isommiksi. Ja Simchamaisemmiksi. Mutta sitä ennen saimme nauttia Simchasta, joka hoiti mammavastuutaan antaumuksella. Joka päivä sen päätteeksi kun olimme kuvanneet poikaset laittoi Simcha pienokaiset riviin. Olemme aika varmoja siitä että se laski ne, sillä aivan selvästi Simcha huomasi milloin pienokaisia katosi. Muutaman tunnin se protestoi meille ja leikki murjottavaa, mutta alistui sitten. Varmasti Simcha huomasi itsekin että nyt oli helpompaa imettää ja hoitaa vauvoja, kun niitä ei ole liikaa. Onhan se luonnollinen asia kun rotta tekee sen 10-20 poikasta, niin kaikki eivät mitenkään selviä.

Hyvin nopeasti me huomasimme myös sen, että vaikka vaavit olivat vielä silmättömiä ja räpyläisiä, niin silti ne osasivat karata pois kuvista. Siis aivan oikeasti meitä tarvittiin kaksi kuvaamaan vauvoja. Toinen asetti pikkuiset kuvaan ja toinen nappasi kuvat heti kun vaavit oli aseteltu, sillä parin sekunnin sisässä pari viipotti jo kovaa vauhtia muualle kuin missä olisi pitänyt poseerata. Kehittelinpäs sitten jopa sellaista systeemiä jossa vauvat laitettiin matalalaitaiseen laatikkoon. Erivärisiä laatikoita tein jonkun nelisen kappaletta, jotta vauvat saisi kuvattua niin, että tietäisi aina mitä vaaveja ne olisivat sekä minä päivänä niitä on kuvattu. Periaatteessa toimiva juttu mutta osottautui, että jo viikon ikäiset mönkeröiset pääsevät yli sentin korkeasta laidasta. Tämä idea onkin siis siirretty takaisin työpöydälle ja jatkokehittelyä odotellaan kunnes saadaan seuraava poikue taloon.

Tässä herkutellaan kaurapuurolla. Mamma näyttää mallia, saa syödä.

 

Poseerausharjoituksia.
Toistaiseksi vain sininen dumboliini ymmärsi mikä oli kupletin juoni.

Erittäin hauskaa meille tuli siinä vaiheessa, kun vauvat näyttivät, tuntuivat ja tuoksuivat aivan rotille. Ja voi sitä vipellystä kun ne saivat silmät auki! Simcha kasvatti tietenkin itsensä kaltaisia ipanoita. Tämä siis tarkoitti:

Viikarit kiipesivät siellä missä äitikin. Tästä johtuen niitä harvemmin löysi pesästä tai pohjalta, suurin osa vauveleista roikuskeli mahdollisimman lähellä kattoa kiipeämässä. Ja kun hiukan tuli ikää lisää, sitä kiivettiin sitten katossa! Pesueesta kuoriutui useampikin akrobaatti, jotka uhmasivat painovoimaa roikkumalla millä milloinkin katossa. Joskus pää alaspäin vain toisen takajalan varassa ja sulavasti siitä noustiin takaisin ylös ja kaikki neljä käpälää kattoritilöihin kiinni. Hännän varassa ei roikkunut sentään kukaan, joten tuskin meille apinoita syntyi.

Ja se kaltereiden syöminen! Voi hyvänen aika, sen ne aloitti heti kun vaan pääsivät ensimmäistä kertaa kaltereihin käpäliksi. Rouskis rouskin aivan kuin äitinsä! Sitä meteliä, kun pienessä häkissä asusteli yksi iso ja kymmenen pienempää kaltereiden purijaa ... En malta odottaa että nämä kasvavat isoiksi ja osa lähtee uusiin koteihin rouskuttamaan jonkun muun kaltareita kuin meidän häkkien. Kyllä yksi Simcha riittää tässä asiassa :D

Pienokaisia oli lähes mahdoton saada pysymään paikoillaan. Heti kun pieninkin ryömimistaito oli omaksuttu eivät ne olleet edes imetyksen aikana täysin aloillaan. Siis aivan järkyttäviä epeleitä. Hauskinta taisi kuitenkin olla yrittää laittaa häkkiä kiinni ja poikasia häkkiin vaikkapa kuvausten päätteeksi. Se sujui lähinnä tähän tapaan:

1)      Ota rotta kädeltä ja laita se häkkiin, jonka kattoa pidät auki toisella kädellä.

2)      Sulje häkki katto mutta avaa se ennen kuin se on kokonaan kiinni, sillä siellä on vähintään pari poikasta jäämässä väliin.

3)     Laske kevyesti tönäisemällä 2-5 poikasta pois katon reunamilta ja sulje samalla häkkiä hitaasti alaspäin. Huomaa, että koska kätesi on tiellä, jää joka puolelle rottavauvan mentäviä aukkoja.

4)      Toista kohtia 2 ja 3, kunnes huomaat että sinulla on muutama rotta livahtanut kokonaan muualle häkin luota. Panikoi, sillä muistat että huoneessa on kissa.

5)      Pyydystä karkulaiset ja jatka kohdasta 2.

6)      Huomaa, että on toistettava kohtaa 5 pääsemättä takaisin kohtaan 2.

7)      Huuda apujoukkoja.

8)      Sulje häkin luukku toisen ihmisen avustuksella. Varmista vielä kaltereiden läpi laskemalla, että kaikki rotat on tallella.

9)      Vaihtoehtoisesti: palaa takaisin kohtaan 5 tai menetä hermosi laskemalla poikasluvun tuplaksi siitä, mitä sen olisi mahdollista olla.

10)   Luovuta ja toivo parasta.

(Kirj.huomautus: tapahtumat on kirjoitettu reilusti jälkikäteen. Simcha sai ensimmäisen poikueensa heinäkuun lopussa.Luovutusikäisiä ,5viikkoa, ja -kokoisia ,100g, poikaset olivat elokuun lopussa.)