Voihan rotan pissi

Tiedättehän te miten flunssat tuppaavat tarttumaan kun eletään tarpeeksi lähekkäin? Juu, tiedän minäkin mutta en kyllä tiennyt että wotta-kuumekkin tarttuu ja pahasti!

Se alkoi kaikki ihan viattomasti ... wotta-kuumeilevasta ystävästä. Ihan ensin viatonta muistelua wanhasta rakkaasta wotta-ystävästä, tarinoita ja ihan vain muutama valokuva. Sitten alkoivat oireet pahentua ... Tunti, sitten pari päivässä, pian jo monta tuntia. Päivät valuivat viikoiksi, viikoista tuli kuukausi, toinenkin. Elämä oli wotta-kuvia, wotta-videoita ja lopulta wotta-kasvattajien sivustoja. Siinä kun sitä vieressä kuunteli, katseli ja antoi noiden nappisilmien hämmentää ja viiksien vipatuksen sykähdyttää ja ... Lisää wotta-kuvia, nyt kasvattajien sivuilta. Ja sitten muutama maili, tuskaista odotusta, itkua ja toiveita ja lopulta: omia wottia!

Ystäväiseni halusi mustan kaunokaisen ja eihän nyt kukaan järkevä tyydy yhteen wottaseen. Joten minä ihan varovasti kysäisin - ihan puolihuolimattomasti vain - että jos se toinen olisi sitten vaikka sellainen minua miellyttävä. Ja niin meille valikoitiin siamese -murunen mustan kaunokaisen kaveriksi. Emme vain olleet ottaneet huomioon tämän kuumeen äkillistä pahanlaatuista kroonistumista ... emmekä me ihan oikein ole varmoja miten tässä näin pääsi käymään ... mutta muuttopäivänä kuljetusboksiin eksyikin sitten vielä taivaansininenkin vipeltäjä.

Joten tällaisia meillä nyt sitten asustaa:

Ystäväni musta kaunotar:
Ahava Ronia

Minun oma siamese -muruseni:
Rayah Odeleya



Yhteinen taivaansininen vipeltäjämme:
Shiriela Celestine



Täytyy kyllä myöntää, että ystäväni oli kovin oikeassa (siis ihan kuin koskaan sitä kamalati olisin epäillytkään ...) ja wottaset ovat aivan ihania! Välistä tuntuu ettei malttaisi nukkuakkaan, kun tahtoisi vain istuksia häkin vierellä katselemassa pienokaisten touhuiluja. Tai pitää muuten näitä aivan kokoajan olkapäällä, jossa ne viihtyvätkin mainiosti. Wottien kanssa kun saa olla monta tuntia päivässä, vaikka ei nyt aivan yhtäjaksoisesti kuitenkaan. Ja mitä enemmän niitä hellii ja niille juttelee, sitä kesymmiksi ne tulevat. Rarity (siameseni) viihtyy hienosti olkapäälläni. Tyttönen nukkuukin siinä jo ja mutustaa välillä pieniä herkkupalsia, joita koitan sille antaa. Näin kamalan kuumalla ilmalla muruseni tarvitsee vettä ja kun en jaksa ripustaa juomapulloa korvanlehteeni kiinni, annan vauveliinin napostaa välillä vettä sisältäviä hedelmiä. Shiri (taivaansinisemme) puolestaan viihtyy mieluusti paidan sisällä seikkailemassa, mutta ei vielä pitkiä aikoja eikä oikein osaa vielä rentoutua. Häkissä Shiriliini on paljon tuttavallisempi ja nauttii silityksistä. Joten kyllä tämä Shirikin tästä vielä syliwottalaiseksi tulee -ehkä. On nämä niin suloisia ja ihania ja pehmeitä ja ... Miten minä olenkaan tullut toimeen näin kauan ilman wottasia?

 Ainoa harminpoikanen on se, että nämä meidän wottaset ovat vielä aika vauvoja ja säikkyvät vähän jokaista rapsahdusta. Eikä talossa majailevien muutaman kissin, parin koiran ja pienten hiiwien hajut paljoa auta tuota asiaa. Niimpä tässä saa vaihtaa paitaa kuin sananlakussa konsanaan ja pestä pyykkiä samaa tahtia, kuin aikoinaan tulin tehneeksi tuoreena äitinä. Vauvat ne on vauvoja selvästi, sama se onko ne ihmisiä vaiko eläimiä.