Onni on oma wotta olkapäällä !

Rarity tutkailee maailmaa

Jep jep, kyllä se jotenkin alkaa lutviutumaan tämä elämä wottasen omistajana. Onhan sitä kokemusta ollut aiemmin wamstereista, pupuloista, ramsuista ja yhdetä gerbiliinistä - mutta wotta on ihan oma lukunsa. Onneksi tuo ystäväiseni, Ahavan omistaja, osaa olla wottien kanssa ja tietää miten käsitellä niitä. Kuten vaikkapa miten wotta pestään (ollut todella hyödyllinen taito tässä pestessä kerran jos toisenkin wottien pissipyllyä ja kakkihäntiä ...). Tai että ei se Shiri-wotta tukehdu vaikka unohtaisikin itsensä nukkumaan rintsikoihini - siis silloin kun ne ovat minulla päälläni. Puhumattakaan siitä arvokkaasta tiedomurusesta, että se ei ole kuolemassa se Rari-wotta nukahtaessaan olkapäälleni niin, ettei mikään sitä herätä, vaan syvä luottamuksen osoitus minulle.

Shiri turvapaidassa

Aivan mahtavaa on ollut opetella wottien kieltä. Nämä osaavan naksutella (kalistella hampaita yhteen) erilaisilla tavoilla ilmaisten eri asioita. Kuten vaikkapa hurja naksutus ja säksätys olkapäällä pienen hypiskelyn kerä kun iskee vessahätä aivan yllättäen. Se se vasta onkin ollut helpotus, nyt tulee vähemmän ssekä wotta-pyykkiä että paitapyykkiä tässävaiheessa. Ne myös piippaavat kun niihin sattuu tai ne eivät tykkää jostain, kuten vaikkapa siitä pesemisestä. Kuulostaa silti siltä, että niillä on myös aika ystävällinen piippausääni - sen ne päästävät aika usein sukiessaan toisiaan ja kaivautuessaan oikein lähelle toista wottaa nukkumaan. Wotat myös laulavat, sirkuttavat kuin pienet linnut mutta paljon hiljaisemmalla äänellä. Ja sitten ne puhisevat tyytyväisyyttä. Ainakin Rarity. Se hiippailee hiljaa aivan korvani juureen, nostaa nenunsa ihan korvaani kiinni ja puhaltelee hiljalleen hyvin rauhallisena. Samalla Rarity painautuu ihan kiinni niskaani ja kietoo häntänsä kaulaani ja pian vetelee edellämainutun kaltaisia unosia.

Nyt, kun nämä wottiaiset ovat asuneet meillä melkein 2viikkoa jo, on nähtävissä pienehköjä luonne-eroja. Sekä tietysti laumaantumista niin, että niille kehittyy yhtäläisiä käytöstapoja. Nämä kun eivät ole samasta poikueesta alunperin, vaikka 2 näistä onkin samalta kasvattajalta (Zaya's). Esimerkiksi Rarity ei aluksi viihtynyt ollenkaan paidansisällä tai missään muuallakaan piilossa, kun taas sekä Ahava että Shiri kaivautuvat mieluusti paidan alle. Erityisesti Shiri rakastaa juoksennella pitkin selkää, ylös alas mahaa, liukua käsivasrilla ja nukkua kainalossa - kaikki tämä ihoa vasten paidanalla piilossaturvassa pahalta maailmalta. Joten aikansa tuota touhua katseltuaan myös Rarity hoksasi tänään että kyllä siellä kainalossa on kuitenkin lämmintä kuin pesässä ja hyvä nukkua nokoset. Tietenkin asiaan saattoi vaikuttaa se, että olimme juuri tulleet pesulta ja pikkuiseni oli aika kosteahko vielä kuivaamisesta huolimatta. Rarity ei myöskään kauheasti pitänyt alussa puolian herkuista tapellessaan, kun taas Shiri vei kaikki namit toisten suusta omaan piiloon ja mussutti ne sitten toisilta salassa. Nyt häkissä alkaa vallita rauha ja kaikki syövät pikkuiset herkkuset siististi tappelematta ja tarpeenvaatiessa Rarity osaa olla tiukkana oman makupalansa kanssa. Toisaalta Ahava näyttää olevan aika omistajansa likellä viihtyvää sorttia - niin, että minun käy ihan ystävääni kateeksi kun hän voi hellia ja pusutella wottaansa eikä se kiemurtele ja venkoile kaiken aikaa. Shiri nimittäin on aivan kuin elohopea koko wottanen. Se pieni ei pysähdy hetkeksikään, ellei sitä nukuta aivan kamalasti. Shiri myös säpsähtelee helposti ja silloin etenkin Shiriltä pääsee edelleen hätäpissejä vielä useasti. Rarity taas on utelias kuin mikä ja oikea hyppy-rotta. Se oikeasti hyppää olkapäältäni pöydälle, lattialle tai ystäväni olkapäälle kun niikseen sattuu haluamaan. Rarity ei myöskään pienistä säpsähtele, sen kummemmin koirien haukkuessa kuin kissojenkaan läheisyydessä. Voiko uteliaisuus tappaa rotankin, niinkuin sananlaskun mukaan käy kissoille?

No, jokatapauksessa tämän puolitoistaviikkoisen saldo on se, että wotat veivät sydämeni ihan kokonaan. Kun Rarity parisen päivää sitten ensimmäistä kertaa selkeästi osoitti pitävänsä juuri minusta , olin aivan myytyä omistajaa. Menin vain putsaamaan häkkiä ja juttelemaan samalla wottasillemme, kun tämä kaunis siamese-murunen teki kaikkensa päästäkseen olkapäälleni! Se kurkotti häkinrungon putkella, hyppäsi kämmenelleni ja kipitti vauhdilla niskaani. Ja vaikka miten koitin laittaa wotta-neitostani takaisin kaveriensa seuraan, se itsepintaisesti kipitti olalleni ja niin minä sitten siivosin ja touhusin pikku-wottiainen niskassani. Nykyään Rarity tulee joka kerta tiettyyn kohtaan häkin putkistoa kuullessaan ääneni. Ja kipittää ihan itse häkistä syliini kun avaan häkkiä. Niin, siis silloin kun ei ole liian väsynyt - jos Rarity haluaa nukkua ei mikään mahti maailmassa saa sitä kiipeämään ulos riipparistaan, ei edes herkullinen tomaatti tai voileipäkeksin palanen! Shiri taas reagoi meihin molempiin omistajiinsa tasapuolisesti, kipittää tervehtimään ja nuuskimaan ja pienen maanittelun päätteeksi sujahtaa paidan kaula-aukosta sisään leiriytyäkseen lämpimään kainaloon nukkumaan. Ja minä kun pelkäsin, että ne eivät koskaan oppisi pitämään minusta!



Rarity riipparissa



Shiri tervehtimässä