Kizuli's wottalis: Huttu on kaikkien kaveli

Nyt sitä sitten pääsi taas käymään silleen, että tuota noin ... Tuolta huoneen perukasta löytyy jälleen uusi rottimiininen.

Pikkuinen siamese be seal point tyttö, joka sai kotinimekseen Shebo (hepr: akaatti, Asser -heimon kivi) Rivkah (ies, jolla on sidottu yhteen kaksi tai usempi samaa lajia oleva eläin tekemään työtä yhdessä). Kokeilemme olisiko nimellä vaikutusta siihen, että siamesesta tulisi edes hiukkasen vähemmän pomotteleva rotta. Asser-heimo oli hyvin ystävällisiä ja leppeitä, mutta ei kuitenkaan mitä tahansa sietäviä. Lisäksi Assereilla on ns. jalat kokoajan öljyssä, eli sitä pitäisi ainakin teoriassa päästä siihen että eläisi jokaisen päivän Pyhän Hengen johdatuksessa. Hiukkasen tässä herää mietintä, että mitä tuo meidän pomomme, eli Taivaan Isä, oikein tässä suunnittelee. Itse olin etsimässä rottivaaville jotain rauhaan liittyvää nimeä, mutta hakupäivää vastaisena yönä pomo päätti herättää minut ja ilmoitti haluavansa tästä rotasta Rivkahin. Saamansa piti, tälle pomolle on tosi paha laittaa vastaan. :D

Juttuhan siis menee oikeastaan silleen, että olin toivonut siamesea lauman jatkoksi. Mieluiten oikein hienon yksilön, jalostustasoisen ja näyttelytettävän. Joten yhtenä päivänä sitten Saija ilmoitti, että nyt olisi luovutusikäinen siamese neito haettavissa kotiin. Minkäs siinä teet kuin koitat kiven kolosta kaivaa ajan ja muun, että ei jää muruliini saamatta. Selkäsäryistä huolimatta päätin istua autoon ystäväni kanssa ja ajella hakemaan vaavia kotiin. Kyllähän nyt yksi rotta on aina pienoisen kivun arvoinen, vai mitä? Rotin saimme hakea kasvattajan työpaikalta - kirjastosta!!! Lapsi raukat kun minä hehkutin että pääsen hakemaan rottaa kirjastosta! Lempipaikkani ikinä, sillä luen todella todella todella paljon :D (Tästä ei voisi paljoa parantaa, kuin ehkä sen että saisin hakea kirjastosta kissanpennun :D .)

Shebo Rivkah ja uuvuttava matka.

Kotimatkan Rivkah oli oikein nätisti. Pikkuinen naposteli hieman kurkkua ja rypäleitä ja kun poikkesimme vähän hiukopalalla, se sai kirsikkatomaatin. Suurimmaksi osaksi matkaa Rivkah nukkui kuljetusboksissa ja kiltisti turvavöissä niinkuin pienten vauvojen kuuluukin olla.

Kotona sitten silittelimme ja höpisimme pikkuiselle murulle. Ja sisustimme pienen häkin pikkuisen olla. Meillä on juuri isomman pienipinnaisen häkin kunnostus menossa, joten uusi vaavi pääsee vasta parin päivän päästä isompiin tiloihin kiipeilemään. Siihen saakka se saa asua pienemmässä yhdessä Hodiyan kanssa, joka on tällä hetkellä hiukan hätää kärsimässä. Se kun ei ole mikään kovapäinen tappelija vaan rakastaa rauhallista rinnakkain asumista eikä tästä syystä arvosta isompien rottien kovakouraisia leikkejä. Pitelin siis sylissäni ensin Rivkahia ja otin myös Hodiyan syliini, jotta ne saisivat mamman sylistä tutustua toisiinsa. Eikä siinä mitään ongelmaa ollut! Huttu (Hodiyan hemmottelunimi) on aina kaikkien kaveri, jos vain muut haluavat olla sen kavereita. Joten eipä sitten häkissäkään tullut ongelmia. Ensin nämä vipattivat pitkin uutta asumusta ja nuuhkaisivat toisiaan ohittaessa. Enemmän niitä kiinnosti ruuat, riippari ja muu kuin vieraanpuoleinen rotta. Mikäs siinä. Tarpeeksi hipsuteltuaan molemmat löysivät tiensä riippariin ja kävivät nukkumaan kulki kyljessä. Siitä olisi ollut kiva saada kuvia, mutta rottakuvat tuppaa olemaan aika tärähtäneitä sattuneesta ikiliikkujamaisesta syystä. Joskus on hankalaa kun niiden likelle ei voi edes hiipiä ilman että ne kuulevat ja haistavat tulijan - ota siinä sitten ihania lököily kuvia!

Tässä nyt sitten kuitenkin enemmän ja vähemmän tärähtäneitä otoksia Rivkahin ensimmäisistä hetkistä meillä.

Mamin niskassa on hyvä tutustua.

Uusi väliaikainen koti Rivkahille ja Hodiyalle.

"Oltaisko kavereita ?"

Muihin tutustuttaminen ei sitten olekkaan aivan yhtä helppoa. Isommat rotat ovat todella reviiritietoisia, etenkin Shiri. Joten Shiri on toistaiseksi saanut vain pienen havainnon Rivkahista ja hajuja lähinnä muiden kautta. Kyllä me niitä otetaan pian lattiallekkin kaikkia yhdessä, mutta ei ihan vielä. Suunnitelma oli lähinnä se, että Hodiya merkkaisi Rivkahin perheeseen kuuluvaksi, mutta mutta ... Koska Huttu on kaikkien keveri ei se halua pomotella mitenkään. Jotkin rottaelämän pienet asiat tuntuvat olevan sille hieman käsittämättömiä. Joten huolimatta Rivkahin yrityksistä asettua Hodiyan takapään alle pissittäväksi, se tuoksuu vain itseltään. Niin, ja kaiken huippuna huomasin viime silittelyllä, että Rivkah on merkinnyt kyllä Hodiyan! On mulla siinä iso, aikuinen rotta kun ei osaa edes pissiä toisen päälle! Joten, ehkä tämä asia järjestyy sen myötä, että Rari ja Ronia pissivät Rivkahin ja sitten voimme esitellä pienokaisen rauhassa myös Shirille. Sitä odotellessa menen pesemään monta rottapissistä paitaa, sillä Rivkah kyllä ymmärtää merkitä kaiken mitä koskettaa omakseen ...