7 + 16

Jos vaikka tekisimme pikkuisen kertauksen eläinpopulaatiostamme. Eli, tämähän menee siis siten, että perheessämme asustelee seitsemän kappaletta ihmistaimia, kuka sitten enemmän ja kuka vähemmän elämänsä alkutaipaleella. Kaksi meistä lasketaan jokseenkin aikuisiksi venähtäneiksi tyttölapasiksi- siis minä ja sitten tämä rakas ystäväiseni. Sitten nurkissamme majailee kolme kappaletta teinejä, joista kaksi on tyttöjä ja yksi poika. Ja hännän huipussa sohvaa kuluttaa kaksi murkkua, tyttö ja poika, jotka kyllä taidetaan ihan kohtapuoliin siirtää tuonne teini-nimikkeen alle myös. Se siis meistä tällä kertaa. Siirrytään nyt näihin paljon tärkeämpiin otuksiin.

Eläimiä on siis sen kuusitoista, joista on jo kertaalleen on esitelty kaksitoista kappaletta jokseenkin johdonmukaisesti. Lisätään nyt tähän uuteen esittelykierrokseen pienehkö twisti ja sitten parisen uutta eläintä ihan näin virallisestikin, vaikka osa on jo ollut jokseenkin antoisassa pääosassa tätä blogia. Ja kuten edellisessä postauksessa taisin mainita: nimet ovat perheessämme tärkeitä. Joten pääpaino saa nyt olla nimissä ja niiden merkityksissä.

Eli: Koiramme Sasai , kunnon köriläs laikapoika, jolla on valtavaa taipumusta stressaamiseen. Minkäs sille ressukka voi, että on joutunut olemaan pihalla hihnassa ja kouluttamattomana, vaikka länsilaikat ovat hyvin omistajaansa kiintyviä ja lorvailevat mieluiten lähellä ihmisiä. Ja ensiperheen annettua koiran jatkokäsittelyyn tämä vietti muutaman kuukauden tarhassa, kunnes sai kodin ystäväiseni luota. Koiraa paiskattiin sitten nimellä Noam Shimon Sasai (Noam = miellyttävä, hebr / Shimon = kuuliainen [kuulla, kuunnella], hebr / Sasai = vapaa, hebr). Toinen koira on käyttönimeltään Titsu taikka Titsukainen, mutta musta pikkuinen adhd-hyrrättäremme kantaa harteillaan kokonaisuudessaan nimiä Tirzah Shimona Janoach (Tirzah = ilahduttaa, riemastuttaa, hebr / Shimona = kuuliainen [kuulla, kuunnella], hebr / Janoach = hiljainen, rauhallinen, hebr).

Vas. -> oik. Sasai ja Titsukainen

Sitten olisi vuorossa kunnon kavalkadi mitä hassuimpia kissimejä. Jos lähtisimme vaikkapa ikäjärjestyksestä, vanhukset ensin. Harmaa-valkoinen Aatu -katti on hyvin loikoileva karvamassu, joka rakastaa koko sydämestään murkkuikäistä tyttölapastamme. Nimen se sai joskus vuonna nakki ja makkara, mutta hyvin tämä on kantanut nimeään ja 'jalo susi' (Adolf = jalo susi, ger) onkin jalostunut erittäin kärsivälliseksi kissapojuksi. Toinen vanhus on perheemme mummo -kissa, kauniin pörröinen, kilpikonnakuvioinen ja suu alati hymyssä oleva Ludu. Ihan virallisestihan tämä tapaus on Jadena (= kiitollinen [thankful, grateful], hebr) ja nimensä mukaisesti se mukautuu kiitollisena mihin vain elämän sen tielle heittäviin koukeroihin. Kissapopulaatiossa elelee myös monipuolinen ruskeatiikeri Ticuly Tikva Tinka, jonka upea nimilitania on tehnyt kissasta aikamoisen tarmonpesäkkeen. (Ticuly = itsekeksitty nimi / Tikva = toivo, hebr / Tinka = taivaallinen, lat. ). Seuraavana ikäjärjestyksessä onkin sitten mustavalkoinen - ja elämänsä hyvin omien väriensä mukaan näkevä - Falisha Tovia (Falisha = onnekas; onnellinen , hebr / Tovia = Jumala on hyvä, hebr). Kotona kissimiä kutsutaan sitten vain Falishaksi. Aivan edellisen takatassuissa kiinni on villimikissa Iimani, joka on aikuisena  pyydystetty metsästä, tuotu ihmisten pariin ja eksynyt muutaman mutkan kautta sitten meille kesytettäväksi. Tämä kissi oli ihan heti itseoikeutetusti Sheena Lirona (Sheena= Jumalan lahja, hebr / Lirona = minun lauluni; minun iloni, hebr) koska se nyt vaan yksinkertaisesti näytti itseltään. Sheena-Iimani on hauskannäköinen lyhytkarvainen versio Luduliinista. Hännän huippuna talossamme huitelee myös villimikissiminä meille tullut puolipitkäkarvainen harmaa tiikeri Pupupallo. Tai oikeammin Amit Fubuki (Amit = mittaamaton; ikuinen, sanskrit + ystävä; rehellinen, hebr / Fubuki = lumimyrsky, jap).

Ylhäällä: Falisha, Sheena ja Fubuki
Alhaalla: Ludu Sasain kanssa, Tikva + Aatu ja Shiri

Hiiwimiä meillä on edelleen kaksi. Tosin aiemmin esitellyistä siimahännistä toinen, Viuhti, poistui luonnollista tietä syksyn aikana. Silloin Yakira pienokainen jäi aika yksin. Jonkin aikaa Yakira eleli terraariossaan ilman kaveria, mutta erään kauppareissun yhteydessä rakastuin sydänjuuriani myöten pieneen valkoiseen hiiwimeen, joka oli parin viikon miettimisen jälkeen aivan pakko ottaa meille asumaan. Nyt kodissamme asustaa siis jälleen kaksi tyttöhiirtä, Ruth Yakira (Ruth= ystävä, hebr / Yakira= kallisarvoinen, hebr) sekä Anah Agape (Anah = vastaus, hebr / Agape = Jumalan rakkaus, greek). Yhdessä hiiret ovat hauska pari, musta Yakira vierivieressä valkoisen Anahin kanssa:

Ja nyt iski kiireen tuoma laiskuuspuuska, joten jospa vain selittäisin seuraavan eläinryhmän nimet - luulen että nämä saavat muutenkin palstatilaa tässä blogissa ihan tarpeeksi:

Rari: Rayah Aquamarine Odeleyah (Rayah = ystävä, hebr / Aquamarine =korukivi akvamariini ; sebulonin heimon sukukivi  / Odeleyah = minä tulen ylistämään Jumalaa, hebr)

Shiri: Carnelian Shiriela Celestine (Carnelian = korukivi karneoli; leevin heimon sukukivi  / Shiriela = minun Jumalani laulu, hebr / Celestine = taivaansininen, lat)

Ronia: Ametisti Ahava Ronia (Ametisti = isaskarin heimon sukukivi / Ahava = rakkaus, hebr)

Ja uudet vaavelit:

Hodiya: Bereket Hodiya (Bereket = smaragdi, hebr; juudan heimon sukukivi / Hodiya = ylistä Jumalaa; Jumalan majesteettisuus, hebr)

Simcha: Lesem Simcha (Lesem = ametisti, hebr ; isaskarin heimon sukukivi / Simcha = ilo; riemu, hebr)

Siniharmaa Hodiya ja musta Simcha Rarin luota hakemassa turvaa.
Shiri ottaa hyvin rennosti, selkein pomon ottein.
Ronia koettaa uutta porkkanansyöntiennätystä - emme tosin ottaneet aikaa, mutta nopeasti se hupeni.

Muutama päivä vaaveleiden jälkeen perheemme rikastui uudella jäsenellä, kuudestoista lemmikkimme muutti hamsterihäkkiin asumaan. Tällä kertaa siellä asustaa, ihan niinkuin asiaan kuuluukin, hamsteri, pieni valkoinen pallomainen talvikko, kääpiöhamsteri uros, joka useinmiten näyttää lumiselta alienilta. Tämä otus sai sitten nimen Ziv Ezekiel (Ziv = kirkas, Jumalan valo, valkoinen, hebr / Ezekiel = Jumala vahvistaa) - tuttavallisimmin Ezekiel.

Kuinkas sitten kävikään - The End

Myöhäisellä illalla me sitten lopulta kotiuduimme, selvittyämme karmaisevan pimeästä matkasta liukkaalla ja mutkikkaalla tiellä. Hiippailimme mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomasti omaan huoneeseemme samalla, kun lapaslaumamme keskittyi kauppakassien purkamiseen. Ja tärkeinhän siis aivan ensin - eli nimet vaaveleillemme. Jos joku ei sitä vielä tiedä, niin perheessämme nimillä on hurjasti väliä - oltiin sitten ihmisiä tai lemmikkejä (tai tietokoneita, kännyköitä, kyniä ... mutta en taida laittaa teidän päitä ihan liian pyörälle, joten palataanpa rottamaailmaan nyt). Joten ihastuttava sileäkarvainen musta vauveliinimme sai kotinimekseen Lesem Simcha, lyhyesti siis Simcha. Ja sininen kiharalammas nimettiin Bereket Hodiyaksi, jota kutsumme siis Hodiyaksi, Hodiksi tai Hodiliiniksi, kuten tuo nimi minun suussani lähti sitten vääntymään. Joten, sipaisu öljyä turkkiin ja siunauksien kera vaavit saivat nimensä ja olivat valmiita aloittamaan elämän kodissamme. 

Hodiya 'adoptiotyttären' niskassa

Elämä täällä lähti liikkeelle vauhdikkaasti. Simcha kiertää häkkiä ympäri katonrajassa roikkuen vauhdilla 10m/s vähintäänkin. Sitten se epeli keksi että katossakin voi roikkua ja juosta ja vaikka mitä. Joten aloimme miettiä että että saatiinkos me apinan poikasia vai rotteja, etenkin Simchan kohdalla. Hodiya sen sijaan vaikuttaa väliin hiireltä ja sitten liikkumiseltaan gerbiiliä - ihan oikeasti! Se pomppii takajalkojen varassa, nousee yläruumis koholle tutkimaan maailmaa ja syöksähtelee eivan niinkuin gerbiiliäiset tuppaavat tekemään! Jos sitä sitten luottaisi tuohon Elinaan ja uskoisi että nämä ovat rottia - aavistuksen omituisia sellaisia, mutta se nyt on enemmän sääntö kuin poikkeus meidän talossamme. 

 

Simcha tutkii maailmaa ...

Ja sitten oli edessä se tärkein vaihe eli kotiuttaminen ja tutustuttaminen noihin aikuisiin. Ensin me laitettiin pikkuruiset isoon kanihäkkiin, jossa ei tietenkään nyt ollut kania - mutta oli verkkovahvistukset etteivät vaavit tule sieltä läpi. Sillä välin kun Simcha apinoi oli aikuisilla rottimeilla omassa tilassaan haisteltavana pieni pyyhe jonka vauvat oli pissineet kotimatkalla. Vastaavasti vaavit saivat isojen hajuja riipparin muodossa kanihäkkiin. Kun aikuiset olivat nuuskineet ja pissineet ja makoilleet vauvojen hajuisen pyyhkeen jokseenkin perusteellisesti ajattelimme että olisi turvallista laittaa aikuiset hetkeksi pikkuvipattajien seuraan. Hetken se sujui jokseenkin odotetusti, eli isot nuuski ja räpelsi pienet läpi ja sitten pikkuiset nuuskutti isojen peput. Ja sitten alkoi se hiukan odottamaton systeemi - Rari sai jonkun ihmeellisen paniikkikohtauksen ja teki kaikkensa murtautuakseen häkistä ulos. Se ryntäsi kanihäkin kulmaan ja katonrajaan yrittäen liki hysteerisesti nakertaa metallitankoja poikki! Shiri ei paljoa välittänyt pikkuisista, mutta ehkä se oli normaalia koska ne oli uudessa häkissä joka ei ollut aikuisten reviiriä. Ronia sen sijaan ryhtyi jokseenkin hoivaviettiseksi ja pikkuiset saivat tehopesun. Sen jälkeen me nostettiin isot pois takaisin omaan kotiin ja pikkuiset jäi isompaan häkkiin. Rarikin rauhottui kun pääsi mamin syliin silitettäväksi ja pusutettavaksi.

Kaikki meni jonkin aikaa loistavasti, kunnes Simcha (musta vauva) keksi että siellä on jos jonkinmoista koloa josta pääsee häkin ulkopuolelle. Joten siinä kävi sitten niin, että pikkuvipattajat vietti yönsä hamsterin häkissä :D Onneksi meillä on semmoinen häkki jossa ei tällä hetkellä ole asujaa ... 

Seuraava päivä sujuikin sitten jokseenkin rauhallisesti - kierrätimme pitkin päivää nukkumakankaita pikkuisilta aikuisille ja aikuisilta pikkuisille. Toiveikkaina ajattelimme, että tämähän on helppoa - koskas me otetaan seuraavat rottimit meille asumaan? Nyt kun on kaksi sinistä ja kaksi mustaa, niin kyllähän Rarikin tarvitsisi itselleen väriparin. Ja muutenkin pidän enemmän parillisista asioista - joten kuuden rottimin lauma olisi aivan meille menevä kokoonpano näin loppupeleissä ... aluksi ... mutta ei uroksia meille ... luulisin ... tai siis, ainakaan silleen kokoaikaisesti tai jotain ... paitsi että ...

...                                                                                                                                                     

...                                                                                                                            

...                                                                                                 

                             Vaan kuinkas SITTEN käykään - loppuuko tämä ensinkään? 

Simcha & Hodiya