Pallit

Vannomatta paras tavataan sanoa, ja näinhän se meni jälleen. Oikeasti, taitaa olla niin että mun on parasta pitää suuni supussa mitä näihin rottalmeihin tulee. Eli,  homma meni sitten tälleen:

Ensin on Simcha ja sitten Simcha saa poikasia.

+ Sijoituskoti saa valita poikasista yhden itselleen …

+ … ystäväni päätti pitää pojan!

= Yksinäinen poikarotta meidän talossa.

+ rotta on laumaeläin.

= Poikarottalauma

Kun ystäväni päätti, että ottaa Simchan vaaveista poikalapsen, kävimme hetken kiivasta sananvaihtoa. Ja todellakin vain hetken, sillä ystäväni oli ajatellut jo minua ja päättänyt, että pojat sijoitetaan alakerran huoneeseen, jossa asuu adoptiolapasemme ystäväni tyttären kanssa. Minä sitten otin yhteyttä Saijaan, että meillä olisi sitten paikka vapaana siamese-pojalle, jollainen Saijalla odotteli sijoitusperhettä. Näin se sitten päätettiin, meille tulisi sijotti siamese jälleen, tällä kertaa siis poika.

Pojun, josta sitten tuli Daniel, oli tarkoitus tulla meille samalla reissulla, kun Saija tulisi katsomaan Simchan poikasia. Varmistelemaan, että olimme osanneet hoitaa pienokaisia hyvin, sillä kuumana kesänä oli vähällä käydä hankalasti häntien kanssa. Pääsimme rasvailemaan aivan pienten nakkeloiden häntiä kuivan ilman ja kuumuuden vuoksi, ettei häntään tulisi kuroutumia. Kun Saija sitten tarkasti lapsukaiset, läpäisivät ne tarkistuksen hienosti. Välillä on kyllä hirvittänyt ottaa tässä matkan varrella yhteyttä Elinaan ja Saijaan milloin minkäkin ongelman tiimoilta, mutta olemme halunneet pelata varman päälle. Joskus kyllä odotan, että meille sanotaan: ”Ei enää yhtään rottaa teille, teillä on vain ongelmia näiden kanssa.” Toisaalta, vaikuttaa siltä ainakin toistaiseksi, ettei meitä tuon vuoksi ole hyllytetty. Ehkäpä nämä kaikki ongelmat ovat arkipäivää pitkään rottailleille ja vain meille uusia tilanteita, joista toki koetamme imeä kaiken opin mitä vain irti saa – niin, ja laittaa se käytäntöön myöskin, eihän tässä muuten mitään järkeä olisikaan …

Saija oli siis tulossa tarkistamaan vauvoja sekä valitsemaan oikeat vaavit tuleviin uusiin koteihinsa. Tässä kohtaa osalla vaaveista oli jo hauskoja lempinimiä pesueessamme:

Mammanpoika = ihq pieni sininen poika, joka oli aina tissillä tai sitten muuten vain mamman kyljessä kiinni. Mammanpoika kiipeili, jyrsi, söi, pesi itseään jne. sitä mukaa kuin mammakin. Oli muuten velmun näköistä katsella kuinka mamma koittaa kiivetä pitkin häkin seinustaa yhden vauvan roikkuessa tiukasti tississä kiinni.

Mammanpoika
(Pallit kehittymässä, mutta nyt jo näkee miten isot ja hirveet niistä tulee!)

 Lintsi = pieni suloinen, äärimmäisen herttaisen sympaattinen sininen rex tyttö. Nimen tämä epeli sai siitä, että aina kun sen otti käsiin, se istahti sellaiseen asentoon, kuin Linnanmäen hurjissa laitteissa otetaan. Turvapuomit paikoilleen, nyt mennään. Ellei Saijan mukana ollut rottien katselija olisi ymmärtänyt Lintsin supersuloisuutta, olisimme varmasti keksineet mitä käsittämättömimmän tarinan siihen, että saisimme pitää Lintsin. Mutta onneksi se oli selkeästi rakkautta ensisilmäyksellä molemmin puolin Lintsin tavatessa tulevan omistajansa. Tämän rotan luovuttaminen kirpaisi eniten.

Lintsi - valmina lähtöön!

Sormustyttö = hellyttävä kikkurainen musta (silver black) karvalapsi. Pesueessa oli itse asiassa kaksi mustaa (silver black) rex-naarasta, joista toisella oli hauskasti toisen etutassun yhdessä sormessa musta rengas. Muutoin sormet olivat siis vaaleat. Sormustyttö lähti myöhemmin maailmalle Suomen pohjoisosiin. Toinen musta (silver black) rex-naaras jäi meille ja sai nimen Ayelet.

Bonzo = nimestäänkin päätellen kaikkein suurin rottavaavi. Tämä sileäkarvainen musta (silver black) uros kasvoi ja kasvoi ja kasvoi ja kasvoi ja kasvoi, se oli ensimmäinen joka pääsi vieroittumaan emosta, sillä se oli saavuttanut reippaan 100g jo neljän viikon ikäisenä.

Sitten porukassa viipotti vielä kolme dumbokorvaista karvalasta. Kaksi mustaa (silver black) rexiä, toinen tyttö ja toinen poika. Tietenkin niistä tuli sitten Dumbityttö ja Dumbipoika. Ei, ei mitään mielikuvituksen riemuvoittoja nimiltään, mutta erotimmepahan rottimit toisistaan, kun keskustelimme kotimme ulkopuolelle mikä niistä menisi mihinkin.

Dumbipoika löysi ikkunan.

Kolmas dumbokorvainen oli sininen (russian blue) kikkura ja se jäi meille. Tämän pallon nimeksi tuli Avivi(vivivi). Avivi valitsi itse itselleen omistajan perheemme jäsenistä parin viikon ikäisenä. Homma meni siten, että kun oli aika muidenkin pallutella vaaveja, kävivät kaikki lapset silittelemässä ja hellimässä niitä, jotta ne tottuivat käsittelyyn. Avivi oli jokseenkin levoton ja arahko, kunnes pääsi tytöistä vanhimman käsiin. Siihen se käpertyi kerälle ja nukahti, eihän sellaista voinut mitenkään enää lähettää johinkin toiseen perheeseen. Lisäksi kotiimme jäivät ystäväni valitsema poikarotta, joka sai nimekseen Lubomir ja Saijan meille jättämä kikkurainen sijoitusrottatyttönen Ayelet. Ja hännänhuipuksi kotiimme pesiytyi myös täydellinen ikiliikkuja, sileäkarvainen musta tyttö josta tuli Chikiyana. Tämän rotan jättämistä olemme suoraan sanottuna katuneet – se on kuin ikiliiikkuva toisinto äidistään kaikkine kalterien kalisteluineen ja muine metelöinteineen, puhumattakaan sitten karkulaisen taipumuksista.

Vanhimman tyttären itselleen omistajaksi valinnut Avivi, rex-dumbo tyttönen.

(Valitan joidenkin kuvien puuttumista. Kuvia koneelle siirrettäessä tapahtui bittiavaruusmyrsky, joka vei kuvamme. Ainakaan vielä perään lähetetyt cyperetsivät eivät ole löytäneet jälkeäkään kadonneista kuvista. Itse asiassa tilanne on sellainen, että hukkasimme myös nuo etsivämme …)

Mutta, siis takaisin Danieliin ja Danielin tuloon. Meille on opetettu, että optimaalisin minimi rottalaumaan on kolme rottaa, joten kysäisin sitten Saijalta, että olisikohan hänellä jossain kätkössä vielä yhtä poikarottaa, jotta saisimme kolmen pojan lauman, mutta ei ollut. (Tosin tässä kohtaa Taivaan Isä puuttui keskusteluihin ja kertoi, että Hänellä on yksi poika tiedossa, jotta saisimme sopivan kokoisen lauman.) Varustauduimme sitten siirtämään alakertaan kahden pojan lauman, ensin niin että Daniel olisi parisen viikkoa yksikseen. Sinä päivänä kun Danielia oltiin sitten tuomassa, Saija soitti noin tuntia ennen heidän tuloaan että ottaisimmekos me vielä yhden burmesepojun kotiimme asustamaan, kolmanneksi poikalaumaamme. Mikäs siinä, tulihan se äkkiä mutta olimmehan osanneet jo odottaa tollaista soittoa, joten niin meille päätyi oma lauma pojille, kolmen pojan voimin. Näin aluksi. (ALUKSI?!?!)

Burmesepojasta tuli nimeltään Betzalel ja sen nimesi ystäväni nuorin lapanen, eli nuorin tyttömme. Itseasiassa annoin sekä Danielin että Burmesen tuolle tytölle ja kerroin että hän saa valita niistä vapaasti itselleen ihan kumman rottipojan vain. Tyttö on nopea valitsemaan, joten jo seuraavana päivänä kävimme tämän kaltaisen keskustelun:

Minä: Jokos oot päättänyt kumpi on söpömpi, kummasta tulee sun oma rotta?

Tyttö: (Painaa pään kahteen rottapoikaan, joita pitää käsissään.) Entäs jos mä en osaa valita näistä?

Minä: No, sitten sulla on kaksi rottapoikaa.

Joten, tuolla puheella, nistä molemmista tuli tuon nuorimman tytön omia. Ja hyvin on hoidettu pojat! Toisaalta, eipä meillä annetakkaan lapasille omia eläimiä, elleivät lapaset itse osaa ja viitsi huolehtia niistä. (Huom. perheemme lapaset ovat kaikki 15-18 vuoden ikäisiä.)

Ja sitten se ”aluksi” … eli, juuri pari viikkoa sitten , ystäväni osti Cicabo’silta, meille sk mustan (silver black) rottapojan, joka sai nimekseen Asser. Ja viikon sisään siitä olimme jo menossa hakemaan jälleen yhden Zaya’sin perheeseemme, sileäkarvainen musta (silver black) poika sekin. Nyt meillä on yksi poikalauma täynnä, joten ihan pikaiseen meille tuskin ainakaan urosmerkkisiä rottia tulee.

PALLIT,
niin isot ettei yli pääse ja kiertämiseen menee aikaa eikä läpikään kehtaa mennä.

(Kirj.huomautus: tapahtumat on kirjoitettu reilusti jälkikäteen. . Daniel ja Betzalel saapuivat elokuun alkupuolella.)