Simcha sulhastelee

Sulhastelupäiväkirja

22.5 Torstai

Nyt on Simcha viety sulhastelemaan.  Tarkoitus on siis, että lauantaina Simcha siirtyy Elinalta Saijalle ja lähtee Turun suunnalle. Ikävä iski jo ennen kuin autoon ehdimme jätettyämme kallisarvoisen karvakerämme. Onneksi piskuinen on hyvissä ja luotettavissa käpälissä.

26.6 Maanantai

Jaahas – rottasemme sulhanen vaihtui sitten lennosta ja nyt Simcha jääkin sitten Helsingin päähän sulhastelemaan. No, kunhan sulhastelee sitten oikein kunnolla ja ottaa kaiken riemun irti tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta! Pääasiahan on, että Elina ja hänen mentorinsa ovat tyytyväisiä Simchan jälkeläisiin, joissa sulhasella taitaa olla ainakin se 50% osa kontollaan.

10.6.14 Tiistai

Simcha tuli kotiin!!! Kyllä me olemmekin odottaneet. Ihan mieletön ikävä ja niin näkyi olevan myös rottimillakin. Pikkuinen pusutti ystäväni aivan märäksi. Elinakin kehui miten hienon tytön olemme kasvattaneet, mutta eihän se nyt vaikeaa ole kun pikkuinen tulee sellaisesta kodista kuin Elinan rottala on. Niin hyvistä lähtökohdista ei tarvita muuta kuin aitoa välittämistä ja huolenpitoa, loppu pitää huolen itsestään. Kotimatkalla Simcha ei lakannut hetkeksikään juttelemasta. Maha tärisi suorastaan siitä puhetulvasta puhumattakaan puhinoista ja sirityksistä – taisi siellä olla joukossa muutama uusikin ääni, mutten juuri nyt muista kovin tarkkaan että millaisia.

Simcha pääsi hetkeksi nuuskuttamaan vanhoja kavereita. Isot rotit Rari, Ronia ja Shiri olivat hurjan uteliaita ja Simchan häkin ollessa jonkun aikaa isojen häkin vieressä, pidettiin siellä suurempaa torikokousta kuin Hodiyan ollessa häkissä. Ja Hodiya sitten? Voi sitä riemua ja repeämistä kun sisko tuli kotiin. Valehtelematta sanoisin, että nyt on sinisellä kikkurakääröllä hymy niin leveä, ettei ole vielä koskaan ollut. Ja oli Simchallakin ollut ikävä siskoa, kyllä sen huomaa että nämä ovat olleet ihan kohdusta saakka yhdessä, lukuun ottamatta tätä kulunutta kahta viikkoa. Onneksi siivosimme ja sitä kautta huomasimme, että aivastelevat rottamme eivät olleetkaan vilustuneita vaan kärsivät huoneemme pölyisyydestä. (Kyllä – häpeämme kovasti! Todennäköisesti myös otamme opiksemme ja yritämme pitää huoneen siistinä … jokseenkin.) Annoimme siis sitten sisarusten olla hetken yhdessä laittaessamme Simchan lopullista olin paikkaa kuntoon, viimeiset pienet viimeistelyt. Siis – lopullinen olinpaikka tässä tarkoittaa siis paikkaa jossa on rauhallista Simchan olla ja tehdä itselleen pesää. Käytännössä siis tyhjensimme vaatehuoneesta yhden hyllyn ja laitoimme sinne sitten Simchan odotusmassuilemaan.

14.6.14 Lauantai

Ihan KAMALAA tämä tämmöinen. Odottaminen! Eikö tuo jo voisi pyöräyttää ne penskansa maailmaan. Tässä odottelussa näyttää olevan hurjasti ensisynnyttäjän hysteriaa mukana, sillä arvomme päivittäin kymmenisen kertaa että ’on vauvoja, ei ole vauvoja, on vauvoja, ei ole vauvoja’. Päivänkakkara puutuu käpälistämme emmekä viitsi käyttää siihen rottia karvoineenkaan. Mutta oikeasti, ihan kuin pienen massu olisi juuri nyt pinkeä, sitten seuraavalla silityskerralla se ei olekaan. Ja seuraavalla kerralla olemme varmoja että massussa on rottavaavinkin muotoisia möhkäleitä parin kappaletta. Ja sitten taas siitä seuraavalla kerralla möhkäleet ovat kadonneet mystisesti. Äläkää nyt pelästykö, ei me rottaa kovasti olla roikotettu ja puristeltu. Silitetty vain hiukkasen. Pakkohan sitä on, jos ei sitä rassukkaa huomioi niin se nököttää häkin kulmassa ja huutaa että ’ottakaa mun syliin HETI tai muuten …’. Emme ole olleet kauhean uteliaita, joten se tai muuten –osio on jäänyt selvittämättä.

Simcha on siis vaatehuoneessa. Vaatehyllyllä. Ja ystäväni on vaatehuoneessa. Meillä oltiin juuri huoneessa kasaamassa uutta vankempaa parvea edellisen huojuvan tilalle, kun sitten sattui ja tapahtui. Ensin ystäväni sai ison laudan suoraan akillesjänteilleen kun sitä huojuvaa laitetta purettiin. Minä niksautin selkäni jo parisen viikkoa sitten, älkääkä nyt vaan kysykö miten. (Siis oikeasti, en tiedä! Nojailin vain yläkerran portaiden kaiteeseen ja kaikki oli loistavasti kunnes suoristin selkäni ja kävelin huoneeseeni ja istuin tuolilleni. Sen jälkeen mikään ei ole ollut selässäni hyvin, ei missään asennossa ilman tujua särkylääkeannosta.) Kun vanha oli purettu ja uutta kasattiin, sai toinen pojistamme tukiparrun päähänsä ja kunnon aivotärähdyksen. Tuohon syssyyn siten vielä tuli tytärten lähteminen reissuihinsa, joten kykeneviksi jäi vain siskoni (jolla on krooninen selkävaiva, mutta ei sentään aivan työkyvytön ole) ja toinen pojistamme. Eikä sillä kokoonpanolla kauheasti timpuroida. Joten, Simcha saisi nyt pyöräyttää ne nakkinsa ulos pian, jotta niiden ollessa viikon -kaksi vanhoja pääsisimme rakentamaan tuon sängyn eikä tarvitsisi enää nukkua patjoilla. Kaikkeen sitä kuule suostuukin jonkun näin pienten otuksien vuoksi!!!

PS. Laskettu aika on vasta 16 päivä, eli onhan sitä aikaa sinne vielä. Mutta minä en olekaan kovin tunnettu kärsivällisyydestä tai malttamisesta xD.

16.6 Maanantai

Ei mitään. Hellästi tunnustellen massu pysyy pyöreänä ja löysänä, ei rottanakkien muotoisia möykkyjä missään. Mutta juuri eilen se oli iso, pyöreä ja pinkeä ja kyljissä oli nakkimöykyt. Aiiiivan varmasti! Puhumattakaan niistä pienistä kuivuneista veripisaroista joita pesänsisustuspapereissa oli. Ja ihan ihan varmasti sillä oli supistuksia eilen illalla (no, yöllä siis teidän muiden ihmisten aikaa… joskus klo 24 jälkeen) kun sen kyljet värisi ja rottimi huohotti ja vaikka mitä! Niin, eikä sovi unohtaa pesänsisustusta. Eikä kosketusarkuutta kun koittaa silittää.

Joten, odottelemme. Ja odottelemme lisää. Kyllä ne sieltä tulee, eihän ne voi emoon jäädä asumaan määräänsä pidemmälle – eihän?

19.6 Torstai

No, niinhän siinä sitten kävi, että se oli väärä hälytys. Jos sitä nyt siis tarkemmin ajattelee, niin ei ne veripisarat olleet missään vaiheessa punaisia. Että ehkäpä Simcha vain koitti ihmistyä ja pyyhkiä peppuansa vessapaperiin? Eikä niitä tosiaan ollut kuin pari pisaraa … Ja kun oikein tosissaan ajattelee niin tämä rottahan sisustaa ihan huvikseenkin, aivan kuin tuo Roniakin. Ja se masu on oikeastaan ollut aina ehkä vähän pömppö mutta pehmeä. Niin, sitä paitsi voihan rotalla olla vaikkapa hikka ja silloin kyljet värisee ja rotta hyppii ja hötkyilee miten sattuu.

Kuulinpa muuten sellaisen hurjan jutun, että jos rotan raskaus menee kesken, se voi imeyttää syntymättömät poikaset itseensä ja hyötykäyttää ne. Pakko on tähän todeta, että miten taitavasti Jumala onkaan suunnitellut tämän maailman ja meidät kaikki eläväiset olennot tänne. Ja tietenkin sitten samaan on todettava, että mitä ilmeisimmin ainakin rotilla ne vauvat siis voivat jäädä syntymättä – emmekä siis saa ehkä koskaan selville miten tässä oikein ihan oikeasti kävi.

Joka tapauksessa, kuskailemme siis Simchan parin päivän päästä takaisin Elinalle. Ehkäpä tämä olikin juoni? Jos Simcha ja sulhanen suorastaan suunnittelivat tämän päästäkseen viettämään lisää kuherruspäiviä keskenään? Ehkä meillä on maailman ovelin ja luihuin rotta!?! Mistä sen ikinä tietää …

(Kirj.huomautus: tapahtumat on kirjoitettu reilusti jälkikäteen. Päiväkirjassa näkyy tapahtumien oikea ajankohta.)